Mikä siinä on kun joskus ärsyttää vaan niin maan perusteellisesti ettei mitään rajaa... ilman mitään syytä?!
Tämä ilta oli sellainen. En tiedä, mikä ketuttaa, mutta jokin ottaa aivoon nyt ja pahasti. Ei edes pitäisi. No joo, oon kipee, kurkkua kutittaa ja se ärsyttää, mutta muuten on ollut kiva päivä. Mä sain jopa mun isäntäperhetiedot tänään. Nyt on asuinpaikka rapakon takana tiedossa, ja se on kiva juttu; johan tätä ollaan odotettu kuin kuuta nousevaa.
Mä olen tänää katsonut 8 jaksoa Frendejä veljen kanssa, syönyt äitin leipomia pullia (söin myös ihan oikeeta ruokaakin), ottanut päikkärit ja levännyt muuten vaan. Miettinyt, että ois hirveetä olla nyt töissä, niin kuin mun piti olla. Korkea kuume kuitenkin pakotti hakeen saikkua.
Silti nyt v*****aa.
Mä olen saanut kuulla, että mulla on taipumuksia melankoliaan, ja että välil pitäs hellittää. Oon kyllä samaa mieltä. Jos yks asia menee pielee, annan helposti muidenkin mennä, positiivisuus muuttuu tosi helposti negatiivisuudeksi ja sitten se lumipallo alkaa vieriä. Päässä pyörii kaikki mun elämän epäkohdat. Oikeen kivaa... Kohta nukkumaan, ehkä oon huomenna jo paremmalla tuulella.
Toivottavasti myös fyysisesti parempi olo, kun ois ihan suunnitelmiakin. Ois treffit yhen ystävän kanssa, jota en oo nähny pitkään aikaan. Oon nyt yrittäny nähä porukkaa ennen mun matkaa, koska seuraava kerta menis vasta joulukuulle tai ens vuoden puolelle, ja kun on vielä elokuu, se tuntuu aivan liian pitkältä ajalta olla näkemättä ketään.
Huomenna äiti lähtee Kiinaan työmatkalle. Jäispä se tänne mun henkilökohtaiseks avustajaksi. Sairaana on aina hyvä olla äidin helmoissa. Mutta mä luulen, että matka Kiinaan voittaa mun passaamisen ;)
Tässä kuulumisia tältä erää. Hirveen kivaa tekstiä taas... kyllä mä joskus kirjotan jostain oikeesti kivasta aiheesta. Ois pitäny tehä teille video postaus. Yskin ja niistelen, oisitte saanu hyvät naurut. Ehkä seuraavan kerran, kun olen kipeä.
Ciao beibet!
No comments:
Post a Comment